Worse than nicotine

Heipä hei vaan taas. Luovaa taukoa kirjoituksessa ollut taas jonkin aikaa. Johtunee ehkä siitä, että mulla ei oo hetkeen ollu mitään mistä kirjoittaa ja koulukiireet on painaneet päälle. Nyt on kirjoitettavaa. Toivottavasti. Ei ehkä niin asiapitoista kuin viimeksi, mut on kuitenki.

Viikonloppu oli vähintäänkin hämmentävä. Jo siis senkin takia, että perjantaina kävin ryhmäläisteni kanssa Helsingissä mainostoimistovierailulla. Sikäli tää reissu oli aika ihmeellinen, että mä en tällä kertaa ahdistunut siellä. Plus että se mainostoimisto vaikutti tosi viihtyisältä ja se ilmapiiri siellä oli sellanen välitön ja lämmin ja mulle tuli sellanen olo, et sinne saattais jopa haluta harjotteluun. Ehkä. Mulla ei vaan oo minkäänlaista portfoliota, mitä mä kehtaisin lähettää niille. Ärgh, tuskan määrä on miltein käsinkosketeltava.

Perjantai-ilta oli täynnä jännitystä ja piinaavaa odotusta, ku kotiuduin Helsingistä. Tapasin Hannan tyttöystävän Nicolen ja mä oikeesti yllätyin positiivisesti siitä, kuinka samanhenkisiä me kaikki kolme ollaan. Mulla pelaa jännästi jo nyt luotto sitä naista kohtaan, vaikka oon sen vasta kerran nähny. Mut siis sen perusteella mitä oon sen askista lukenu, ni Hanna ei ois voinu parempaa löytää. Oon aidosti iloinen niiden kahden puolesta, koska Nicole saa Hannan hymyilemään enemmän ja aidommin ku koskaan. Mä ihan vilpittömästi toivon, et ne kaks pitää huolta toisistaan. Ne on kummatkin niin herkkiä ja helposti särkyviä. Don't get me wrong, ne on myös todella vahvoja omalla tavallaan. Ne on käyny läpi niin paljon kaikkea, et ne on jo senki takia vahvoja ihmisiä. Mun sydän täytty puhtaasta onnesta, ku mä näin miten hyvä niillä kahdella on olla toistensa kanssa ja mä toivon niille vaan pelkkää hyvää. Ah, olen iloinen ^^

Lauantai meni sit vähän niinku siinä, et nukuin johonki yhtee tai kahtee asti. Derppasin päivän, katoin Vampyyripäiväkirjoi dvd:lt ja kävin saunas. Sit sain läppärin muutamaks tunniks itselleni ja sain taas juteltua erään irlantilaisskotlantilaisen ystäväni Cahirin kanssa Skypessä. Ah sitä riemun määrää, ku mä näin sen kirjautuvan sisään. Mitään en taaskaan ymmärtäny sen puheesta, kun en oo pitkään aikaan sitä "mongerrusta" saanut kuunnella. Mut siis sain taas puhua sen kans ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Avauduinki mun viimeaikaisista tuntemuksista sille ja aiheutin sille reaktion, jota en todellakaan odottanut. Mä tavallaan hiljensin sen sellasella ei-toivotulla tavalla ja melkein kaduin saman tien edes avanneeni suutani. Mut joka tapauksessa puhuttiin niinkin pitkään kuin neljään asti aamuyöhön meidän aikaa, koska siellähän ollaan kaksi tuntia jäljessä, joten sille se ei ollut niin paha. Anyhow, mukavaa oli puhua senkin kanssa taas pitkästä aikaa.

Tuosta valvomisesta johtuen eilinen menikin sitten melko lailla siinä, että nukuin neljään asti iltapäivällä (hupsis) ja sit turhauduin illalla ku tajusin etten ollu saanu mitään rakentavaa aikaseks. Vitutti. Äiti kotiutui Helsingistä KLONK-leiriltä ja oli taas mukavaa, koska lauantai oli sinällään vähän awkward päivä, kun en osaa enää oikein kommunikoida faijani kanssa. Ilta menikin sitten vähän lisää Vampyyripäiväkirjoja katsellessa ja tajusin sitten jossain vaiheessa, että helvetti kellohan on jo kaks yöllä. Sit siinä juttelin Tonin kanssa vielä vähän aikaa facessa ja sit katoin kelloo ni se oli jo vartin yli kolme. Herätys tälle aamulle oli tosiaan kaksyt yli kuudeks, joten nyt tänään mennään erittäin pirteänä kolmen tunnin yöunilla. En edes yllättyis, jos alkais hajottaa oikein huolella. Merkkejä siitä on jo ollut havaittavissa, vähän pelottaa ja huolestuttaa mitä loppupäivä tuo tullessaan :D

Huhhuh, tulipa pitkä selostus. Ehkä tää nyt vähän valottaa sitä, miks en oo kirjottanu hetkeen ja miks musta tuntuu nyt tältä ku tuntuu.

Palaan asiaan sit taas joskus.

A

Cancer of this world

Asking Alexandria - Poison

Aattelin täl kertaa puhuu ihan asiasta, joka on oikeesti hämmentäny mua jo hyvän aikaa. Ja se asia on tämän päivän teinit! Okei, joo voi kuulostaa hirveelt paatokselt, mut oikeesti! Ask.fm on täynnä 13-17 vuotiait, jotka huutelee toisilleen, heittää massoittain vihaa toistensa niskaan, haukkuu horoks, lutkaks, mikskä ikinä. Ja kaikeks nupiks kyselee 13-vuotiailta "vituttaako olla neitsyt?" Siis what the actual fuck?! Mitä vittua tälle maailmalle on tapahtunu? Mä en enää hyvällä tahdollakaan ymmärrä. Siis.. Jos nykyään 13-vuotiaatki ryyppää ja panee toisiaan (okei, kärjistetty ja erittäin paljon karrikoitu tilanne), ni mitä ihmettä 12-vuotiaat ja siitä nuoremmat  l a p s e t  tekee?! Mitä enemmän mä tätä seuraan sivusta, sitä enemmän mua pelottaa maailman tulevaisuus. Ei sillä, että tuomitsisin (okei, kyl mä vähän tuomitsen), jokainen periaattees päättää omast elämästään ja mitä sillä tekee. Joku roti kuitenki johonki! 

Sillon ku mä olin ton ikänen, mä en edes ajatellu neitsyyden menettämist. Okei tietty se alko hiipii johku mielen takanurkkiin siin 16-vuotiaana, mut emmä ny 13-vuotiaan tollasia miettiny, saatana sentää.. Ja sit viel se, että netissä on niin vitun helppo vaan aiheuttaa toiselle paskaa oloa, koska sen voi tehdä nimettömänä. 

Tappouhkauksii satelee monen nuoren niskaan ja osa on kuitenki vasta niin herkässä iässä, että sellanen voi romahduttaa niin nuoren ihmisen sekunneissa. "Tapa ittes vitu horo" saattaa oikeesti johtaa siihe, että tää onneton nuori menee ja tappaa itsensä, ja täs voi oikeest olla taustal niin paljon paskaa, et se ei enää kestä ja vaan etsii tekosyytä päästä pois täst maailmast. Päivittäin kun näitä luen, ni mä en voi asialle muuta, ku pudistella avuttomana päätäni ja se vaan lisää mun omaa turhautumista entisestään. Tietysti voisin olla asiassa se kypsä osapuoli, mut miten sä oikeesti osaat mennä tollasen paskamyrskyn keskelle ja yrittää saada tilanteesee edes jonkilaista rauhaa? Yhtä hyvin vois mennä sanomaa tyypeille tuol jossai Syyrias tai Afghanistanis et lopettaa sen vitun typerän (imo) teurastuksen ja käskee niit vaa niinku get your shit together, dudes! Ihan yhtä tyhjän kanssa. Mite vitus sä saat teinit, joilla nykyään on vähintäänki mielenkiintone tapa nähdä maailma, rauhottumaan ja oikeesti arvostamaan toisiaan. 

Toki löytyy poikkeuksiakin, mut hyvä esimerkki tähän hulluuteen löytyy ylläpylläri tuolta rapakon takaa, jossa meininki on hyvää vauhtii karkaamassa käsistä. 10-vuotiaast ylöspäin on kova kiire seurustelemaan, ja jos et oo menettäny neitsyyttäs/poikuuttas ennen 15 vuoden ikää ni herran jumala mikä shitstorm siit syntyy. Tätä. En. Vittu. Ymmärrä. Ja sit se, mistä on aina kiusattu ja kipattu paskaa niskaan; miten pukeudut ja mitä musiikkia kuuntelet. HYVÄ TAVATON, jos et oo "Belieber" tai "Directioner" (tai mikä vittu ikinä onkaan), ja kuuntelet esimerkiks Beatlesii tmv, ni oot hyvin ja surullisen usein outo, eikä sua voida ottaa porukkaan mukaan (hence the iPhone case). Tai sit jos kuuntelet raskaampaa musaa, sut leimataan heti itsetuhoiseks emopaskaks, joka vaa itkee elämän vääryyttä ja sitä, kuinka kaikki on paskaa. 

VITTU!! Miksei ihmiset vaan käytä järkeään oikein? Maailma ois paljo parempi mesta olla, elää ja hengittää, eikä tarvis jatkuvasti olla menettämässä uskoaan ihmiskuntaa kohtaan (tyyliin "No hope for the human race").

Olenpahan kerrankin sanottavani sanonut. Kiitän, kumarran ja kuittaan. Amen!

A

Leeches crawl from out of the dirt

Bring Me The Horizon - And the snakes start to sing

 

I've lost the plot again
Tell your friends to sharpen their teeth
There's a few quid to be made...

And my soul's a sorry state
So come on down, you're empty lovers.
Worms come out of the woodwork
And the snakes start to sing.

Do you feel the chill,
Clawing at the back of your neck?
I start to spill.
Did you really think that you could fix me?
They'll sell your bones for another roll.
Well sharpen your teeth.
Tell yourself that it's just business.

Worms come out of the woodwork.
Leeches crawl from out of the dirt
Rats come out of the holes they call home,
I fall apart.
And the snakes start to sing.

Don't say I'm better off dead,
'Cause heaven's full and hell won't have me.
Won't you make some room in your bed?
Oh, well you could lock me up in your heart,
And throw away the key.
Won't you take me out of my head?

I'm just a would've been, could've been,
Should've been, never was and never ever will be.
Well, sharpen your teeth.
Tell yourself that it's just business.
Would've been, could've been,
Should've been, never was, and never ever will be.
Worms come out of the woodwork,
And the snakes start to sing.

Worms come out of the woodwork.
Leeches crawl from out of the dirt
Rats come out of the holes they call home,
I fall apart.
And the snakes start to sing.

If you can't soar with the eagles,
Then don't fly with the flock.
Are you still getting high?
Did you catch your own reflection,
In the knife my mother held?
Or the hell in my father's eyes?

If you can't soar with the eagles,
Then don't fly with the flock.
Are you still getting by?
Was I your knight in shining armour?
The apple of your eye?
Or just a step to climb?

If you can't soar with the eagles,
Then don't fly with the flock.
Are you still getting high?
Did you catch your own reflection,
In the knife my mother held?
Or the hell in my father's eyes?

If you can't soar with the eagles,
Then don't fly with the flock.
Are you still getting by?
Was I your knight in shining armour?
Or the apple of your eye?
Or just a step, a fucking step to climb?

I can't drown my demons, they know how to swim

Bring Me the Horizon - Can you feel my heart

Oon nykyään niin pihalla kaikesta mikä ympäröi mua, et mä en pysty suodattamaan sitä fyysisesti enkä edes henkisellä tasolla. Oon niin väsyny joka aamu, haluaisin vaan kaatuu takasin sängyn pohjalle ja nukkuu päivän ohi ja herätä sit siihe tunteeseen, et kaikki on ollu vaan pahaa unta. Ihan ku mun sisällä ois joku olento, joka käskis mun vaan pysähtyä ja päästää kaikki menemään. Ehkä mun pitäis.. 

The higher I get, the lower I sink/I can't drown my demons, they know how to swim - BMTH/Can you feel my heart 

 Välillä vaan jään tuijottamaan tyhjää pitkäksikin aikaa ja kaikki vaan valuu ohi ihan huomaamatta.. Tuntuu ku kulkisin vaan jatkuvassa sumussa, enkä näe eteeni ku vaa sen tilan, missä itse olen. Tuntuu, etten pääse eteenpäin.. En enää ymmärrä mitään.

Minkä takia mulle on annettu tää ikuinen syksy? Miksi mulla on tää jatkuva sumu ja usva mun ympärillä? Ajatus ei kulje suuntaan eikä toiseen, enkä enää oikein osaa iloitakaan mistään. Kaikki tuntuu yhdentekevältä.. En haluais taas vaipuu siihen masennukseen, josta oon jo osittain päässy pois.. Tuntuu, et horjun vaarallisen lähellä sen kuilun reunaa, ja jos en pidä varaani, putoan taas siihen pimeyteen ja loputtomaan tyhjyyteen.. Ihan ku kävisin itseni kanssa jatkuvaa sotaa siitä saanko mä pitää pääni kasassa vai hajoaako se palasiks. Mä en jaksais enää sitä.. Osa musta haluais vaan luovuttaa ja hajota taas miljooniks pieniks palasiks ja osa ei haluais antaa periks sille synkkyydelle. Mä itse vaan en tiedä, mitä tehdä..

Auttakaa mua...

Waiting for the walls to collide

Two Steps from Hell - Cassandra

Mä oon nykyään niin hämmentynyt, etten enää oikein tiedä, miten päin mun pitäis olla.. Oon joutunu niin hämmentävään ja sekavaan tilanteeseen, jossa mun kuuluis valita kahden yhtä tärkeän asian välillä. Entä, jos mä en halua valita? Entä, jos mä pelkään sitä? Tuun kuitenkin satuttamaan jotakuta, enkä mä halua sitä! Inhoan toisten satuttamista varsinki sillo, jos mä oon itse tietoinen siitä. Se saa mut tuntemaan itseni kamalaks ihmiseks! Se saa mut tuntemaan itseni sydämettömäks, hirveeks tunnevammaseks hirviöks, joka ei ajattele muuta ku omaa etuaan.. En halua sitä tunnetta myllertämään mun sisälle. Se on kamalaa! Ja silti mä tiedän, että mun on tehtävä valinta.. Pelkään vaan, etten mä pysty siihen... Mä niin pelkään sitä..

Toinen asia mikä mun mieltä kaivaa, on kotoa muuttaminen. Kävin katsomassa yhtä erittäin potentiaalista asuntoa, ja tykkäsin siitä. Itseasiassa saattaisin jopa harkita vuokraavani sen. Pitää huomenna käydä Kelassa juttelemassa mahdollisista asumis- ja toimeentulotuista.

Pahoittelen tosiaan tätä postaustaukoa, on ollut ajatukset jossain täysin muualla. Koulukin on taas alkanut. Toivottavasti nyt en jäis niin paljon jälkeen..

I've never been so torn up in all of my life

I should have seen this coming

I've never felt so hopeless,

than I do tonight

I don't wanna do this anymore, I'm moving on

Hämeenlinnan ihmeellinen maailma

Hei taas ja pahoitteluni postaustauosta. Niin paljon on tapahtunu taas, etten itsekään meinaa pysyä perässä. Tosiaan, olen nyt Hämeenlinnassa erään kaverin luona ja tää on yhtä sokkeloa tää mesta :D En oo koskaan ollu yhtä hämilläni johonkin kaupunkiin mennessäni, joten tää on todellakin poikkeus. Reissuni päätöspäivämäärää (onko se edes sana) en tiedä vielä, mutta sen tiedän, että kipeäks mun ei ainakaan pitäny tulla. Kurkku on armottoman kipee, ja kuumetta on jonki verran (ei sitä oikeestaan voi nimittää edes kuumeeks, ku lämpöä on vähän yli 37 astetta) ja joka helvetin paikkaan koskee.

Tää postaus saattaa jäädä nyt vähän lyhyeksi, koska selkä kuolee huonossa asennossa, eikä ajatus kulje rään määrän vuoksi yhtään mihinkään. 

Palataan!

A

From Death to Destiny

Asking Alexandria - Someone, Somewhere

Hei taas.
Nyt vituttaa. Ja urakalla. Lisää töitä liittyen tuohon mun jo päättyneeseen kuvitusprojektiin. Ei siinä, että mun piti laittaa kaikki tekstit paikoilleen. Nyt mun pitäis kääntää vielä ne kaikki englanniks. Mä en enää yksinkertaisesti jaksa. Tää on venynyt jo ihan liian pitkälle. Mun pää ei ehkä kestä enää. En vittu vaan jaksa.. Mun olis pitäny olla jo valmis tän kans tyylii 10 päivää sitten. Olenko? No en vittu näköjään. Tää alkaa jo pikkuhiljaa syödä naista.. Mun olis parempi saada täst jotain lisäkorvausta saatana. Muuten en ala yhtään mitään. Mä en tosiaankaan vaan enää jaksa.

Asking Alexandria - Dear Insanity

Toisaalta tilannetta helpottaa vähäsen tieto siitä, että olen menossa ensi viikon sunnuntaina Hämeenlinnaan Jonin luokse. Pikkuisen jännittää, et miten se menee. Pelkään kuollakseni tuottavani pettymyksen sille miehelle.. Pelkään sitä niin paljon. Toivottavasti se menee hyvin..

Olin eilen viettämässä hyvän ystäväni Sallan synttäreitä Kouvolassa. In real life ne synttärit oli jo toissapäivänä, mutta eilen käytiin juhlistamassa niitä. Paikalla oli myös Sallan poikaystävä Mikko. Oli kyl niin hauskaa, vaikka kyl huomas et ei enää olla niin nuoria, ku ei kovin myöhää jaksanu olla :D Ja huomasin senki, etten enää noissa yökerhoissa jaksa heilua, tunsin olevani niin väärässä paikassa kun yhteen sellaiseen eksyttiin. Rytmi-Katti pelastaa (köh..mainostusta..köh)onneksi aina.

Tässä siis suurimmat ja enimmät vuodatukseni, maanantaina menen siis tekemään viel viimeiset korjaukset ja käännökset. Fuck this shit oikeesti.

Jees. Minä kuittaan. Palataan!

A

It's done, it's finished!

VIHDOINKIN se on valmis! Huhtikuusta asti jatkunut kuvitusprojektini on vihdoin saatettu päätökseensä. Viimeinen kuva on nyt väritetty ja kokonaisuus kasattu valmiiseen ja viimeiseen muotoonsa. Olo on ihanan helpottunut, kun tieto pikkuhiljaa häämöttävästä lomasta valtaa mielen. Ja ensimmäinen palkkakin tästä tulee ensi maanantaina. Yhtään en tiedä paljonko sieltä tulee, mut toivottavasti nyt kuitenkin jotain. Muutama huntti edes? Jooko? Pliis?

Sarjakuvan viimeinen kuva valmiina.

Tuossa siis sarjakuvan päättävä kuva. Päähenkilö on kuollut ja muuttunut enkeliksi. Kuvat on kaikki väritetty Photoshopilla, niin myös tämä. Ranteet saattaa vammata itselläni seuraavat kaks päivää (ellei enemmänkin). Jotenkin tuntuu siltä, että heivaan kaikki tuohon projektiin liittyvän materiaalin johonin kaapin perälle ja pistän ovet visusti säppiin, ettei yksikään päivänvalon hiukkanenkaan pääse niihin käsiksi. Argh. Oon niin täynnä tota. Saas nähdä haluanko ihan vähään aikaan piirtää yhtään mitään... Nyt kun pääsis vielä koululta himaankin.. Olen siis ollut koululla tekemässä näitä, kotona itsellä kun ei ole tarvittavia ohjelmia. On täytynyt siis tulla koululle tekemään töitä.

Mutta joo. Seuraava postaus voisi käsitellä jotain AIVAN TÄYSIN muuta. Saa tosin nähdä, mitä päässä sillä hetkellä liikkuu. Voi olla, että tulee jopa melkein ihan asiapostauskin, voi olla että pääni suoltaa täyttä liibalaabaa, schaissea, bullshittiä, ihan mitä tahansa vaan. Varautukaa siis henkisesti siihen (jos tätä nyt joku lukee).

Postausehdotuksia saa laittaa tulemaan (kommenttiboksi on sitä varten olemassa tuolla alhaalla), pyrin toteuttamaan ne parhaan mahdollisen jaksamiseni mukaan ja mikäli omat resurssit/puitteet siihen riittää. Muutoin tulen päivittämään tänne kaikkea, mitä tämä omituinen pääni pitää sisällään.

Tämä oli tässä, minä kuittaan jälleen kerran. Palataan!

A

Letter to Dana

Sonata Arctica - Letter to Dana

"Hei sinä,
niin.. Juuri sinä. Haluaisin, että tiedät erään asian. Ja se asia on se, että minä pidän sinusta aivan liikaa. Aivan liikaa menettääkseni sinut. En kestäisi sitä. En nyt, kun minulla on pieni aavistus siitä, mitä minulla jonain päivänä voisi olla omanani. Jotain mistä pitää kiinni, eikä päästää ikinä irti. Olet tuonut elämälleni taas merkityksen, jotain jonka vuoksi pitäisi kiinni tästä elämästä edes vähän tiukemmin. Olet tuonut minussa esiin puolia, jotka luulin jo kauan kadonneiksi. Olen siitä iloinen, mutta samalla peloissani. Aivan järjettömän peloissani. Uskallanko antautua niille tunteille, jotka kytevät sisälläni ja vain odottavat hetkeä, jolloin pienikin kipinä voisi roihauttaa ne ilmiliekkeihin? Uskallanko luottaa sydämeni ja sieluni käsiisi ja luottaa siihen, että pidät ne kasassa, etkä hajota niitä pirstaleiksi? Uskallanko luottaa itseäni käsiisi ilman sitä pelkoa, että minä ihmisenä menisin rikki, säpäleiksi? Jokin osa minussa uskoo, ettet ikinä tekisi niin, mutta minut on rikottu ja revitty kappaleiksi niin monta kertaa, että minun on oltava aivan varma ennen kuin pystyn antautumaan tunteitteni vietäväksi. Osa minusta taas haluaisi unohtaa kaiken vanhan ja vain heittäytyä kaiken tämän riepoteltavaksi ja tuntea sen synnyttämän huuman.
Kyllä, näitä tunteita sinä herätät minussa ja haluaisin sinun tietävän sen. En pystynyt ilmaisemaan itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, ja toivoisin, että tämä kaikki vastaisi kysymykseesi hieman paremmin.
Silti kaikesta jo sanomastani huolimatta olet hyvin tärkeä ja rakas minulle, enkä haluaisi luopua sinusta tai menettää sinua. Olet aina ajatuksissani ja sydämessäni.

Rakkaudella,

                                                                                                     minä"

Tosiaan olen pahoillani, ettei tästä nyt tullutkaan kuvapostaus. Olen vaan nyt niin törkeän laiska, etten jaksa ladata niitä yli kuuttakymmentä kuvaa tänne (oikeasti niitä on lähemmäs 70). Teen sen sitten, kun tuntuu enemmän siltä. Ehkä sitten, kun saan projektin lopullisesti päätökseensä.

Tuo kirje, jonka kirjoitin ylle, on omistettu eräälle miehelle, johon olen tasa kuukausi sitten tutustunut. Sonatan biisillä ei sinänsä muuta tekemistä asian kanssa ole, kuin että siinä puhutaan kirjeestä. Tuo kirje kuvaa tunteitani aika kirjaimellisesti tuota miestä kohtaan. Olen erittäin kiinnostunut kyseisestä tyypistä, mutta aiempien kokemuksieni vuoksi pelkään heittäytyä koko sydämelläni tähän. Tietysti olisi vielä tosi aikaistakin moiselle, mutta muutoin tunnen moisia tuntemuksia häntä kohtaan.

Pidemmittä puheitta voisin ehkä päättää tämän postauksen tähän, koska pääasia tuli käsiteltyä :p Ehkä sitten seuraavalla kerralla enemmän kuvia. Tai jotain muuta. Who knows.

Minä kuittaan. Palataan!

A

Homecoming

Jumalauta! Kuvitusprojekti on vihdoin ohi! Mun ei enää tarvitse piirtää sitä! Oon niin helpottunut. Olisko se mitä, jos uppisin ne kuvat tänne? Tuun luultavasti julkaisemaan vain mustavalkoversiot niistä, sillä osaa mulla ei itsellä edes ole väritettynä.
Oli niin hieno tunne saada se viimeinenkin kuva tussattua. Kädet täris ja itku meinas tulla, niin helpottunut olin. Seuraavasta postauksesta tulee luultavasti kuvapostaus kuvituskuvien merkeissä. Nyt olen aivan liian väsynyt kirjoittamaan yhtään enempää. Viihdyttäkää itseänne sen sijaan Thomas Bergersenin musiikilla. Varsinkin tuo kyseinen kappale on niin loistava.

Anyhow, minä kuittaan. Palataan!

A

Like a fuckin' supernova

Hei taas! Ja pahoitteluni siitä, etten ole hetkeen kirjoittanut. Työt vetelee viimeisiään ja aikataulut kaatuu niskaan. Taas. Tosiaan kolmea viimeistä osaa tästä projektista siis viedään ja olen aivan helvetin onnellinen, että saan tän vihdoin ja viimein pois alta. Jesus Cristo! Tää on ollu niin uuvuttava projekti.. Niin aikaavievä ja henkisesti kuluttava, ettei mitään rajaa.. Oon vaan ollu todella väsynyt viime aikoina. Onneks on ihmisiä, jotka tekee mun elämästä aina hetkittäin parempaa.
Nyt pyydän anteeksi, ettei tule pidempää postausta (eikä edes kuvia), koska olen niin jumalattoman väsynyt eikä ajatus kulje.

Palataan taas.

A

The faster the treadmill

Hei taas. Eilen oli hyvä päivä. Tänään taas.. Noh. Paskaakos tässä. Oon yrittäny tehdä töitä, mut enpä oo saanu aikaseks ja se jos mikä ärsyttää vallattoman paljon. Tosiaan Hanna tuli eilen illalla meille ja sit oli kivaa, vaikka me ei edes varsinaisesti tehty mitään. Kuunneltii musaa, kateltii videoit YouTubest ja siis vaan chillattii ja juteltii ja naurettii. Oli ihan vitun jees fiilis. Ja Hannan blogiin pääsee tästä.

Ja siis nii.. Täs taustal pyörii Laeppavian stream, naurahtelen vähän väliä täällä sille, koska olen niin väsynyt ja kyllästynyt. Tää oli taas tällane välipäivitys. Päivitän sitte ku on taas oikeeta asiaa. Tai siis jotain fiksumpaa päivitettävää.

Jees, minä kuittaan tältä erää. Palataan!

A

Skyway Avenue ja uudet hiukset

We the Kings - Skyway Avenue

Tosiaan kuten otsikko sanoo, minulla on uus tukka. Otsahiukset, jotka siskoni leikkasi mulle eilen. Samalla lähti pituudesta vähän pois ja paksuudestakin (taas). Sitä hiuksen määrää lattialla, melkein alko ihan itkettämään :D Ehkä mä kohta opin tän kanssa taas elämään :) Seuraavassa vähän, että miltä se kuontalo nykyään näyttää.

Losing sight vai miten se meni?

Irvistys aina kaikkein kaunein.



Tuollainen on siis tukkani nykyään. Kolmeen vuoteen mulla ei oo ollu otsatukkaa, joten toi on taas vähä tollain jännä.

Ja joo hei muuten! James on päässy sairaalasta ja oon ihan älyttömän helpottunu ja ilonen. Ja siitä on tullu jo iso mies, se täytti eilen 20 :3 Muistan ku tutustuin siihe, ni se oli vasta 15 tai 16.. :3 Aika menee niin nopeesti.. Mäki täytän ens kuun 16. päivä 21.. Semisti hirvittää, et kuinka mustaki on tullu jo näin "vanha", vaikka 21 ei edes ole niin vanha kaiken järjen ja logiikan mukaan.

Mut joo, voisin taas jatkaa tota kuvitusurakkaa, joka edelleen painaa päälle. Palataan!

A

Nightmares.. Nightmares everywhere

Memphis May Fire - Miles away (feat. Kellin Quinn)

Viime yö oli ehkä ahdistavin ikinä. Näin siis painajaisia. Näin myös unta eksästäni, ja päivä meni sitten jo siinä vituiksi. Painajainen oli taas seuraavanlainen: näin unta, että James oli kuollut ja mut oli kutsuttu sen hautajaisiin, jonne mä sitten menin Jamesin äidin ja sen kämppiksen Liamin kanssa. Koko sen unen ajan mua vaan puristi rintakehästä ja ahdisti aivan suunnattomasti ja muistan vaan, että koko unen ajan siinä unessa mä itkin koko ajan ja koko ajan mun päässä pyöri vaan ajatus siitä, että James on poissa, eikä se tuu enää koskaan takaisin. Ja siis voitte vaan kuvitella sitä helpotuksen määrää, jonka mä tunsin herätessäni, ku tajusin viimein, että James on edelleen elossa ja olemassa. Ja siis.. Jos James joutuu sinne leikkaukseen, ni siltä kuulemma vaan avataan rintalasta, että sen kylkiluut saadaan liimattua kokoon.

I've been thinking this could be the end of me. Who is this person in the mirror I see? I have come so far, thought I was so strong. The truth is I've just fed myself a lie for too long and the only one to blame is me- Memphis May Fire - Vices

 Tällä hetkellä vaan vituttaa yleisesti kaikki ja olo on niin kolmas pyörä ku vaan voi olla.. Siskoni "mies" tuli Oulusta käymään ja nyt oon vaan vähä tällain tunkeilijan tapanen sivuhemmo.. Ei vituta. Onneks.

Jees, mä kuittaan tältä erää. Palataan.

A

Fuck everything and everyone

On se ny perkele ku mikään ei mene niin ku pitäis. Mulla olis pitäny olla ne sokkotreffit tänään, mut KIPPAS KAPPAS ei olekaan. Tää jannu on tullu kipeeks, eikä pääsekään tulemaan. Ja nyt mä oon vaa koko päivän derpannu koululla ylipynttäytyneenä. Tämä ei MISSÄÄN MÄÄRIN ole kivaa. Tilanteen surkuhupaisuus ei edes naurata mua. The hell with everyone. Fuck blind dates. Ei naurata.

Memphis May Fire - Vices

Nyt vaan ootan, et äiti pääsis töistä ja tulis hakemaa mut kotiin. Tulee taas tylsä viikonloppu. Ei tuu poikkeemaan normaalista millään tavalla. Homehdun himas ku ei oo rahaa mennä mihinkään. Vituttaa ja suurella kädellä nyt. Ja tunnen oloni niin turhaks. Juttelin Tonin kans puhelimes tossa jokunen hetki sitten ja tuli niin turhautunut olo, ku sillä oli niin paha olla, enkä mä pystyny auttamaan sitä mitenkään. Vihaan sitä voimattomuuden tunnetta, joka mulle tulee ku kuulen sen äänestäki jo kuinka sitä sattuu ja kuinka sillä on niin paha olla. Argh! Ei vaan niinku.. Eägh, turhauttaa aivan suunnattomasti!

Aivot on niin tukkeessa.. Jamesistakaan en oo kuullu mitään.. Viimeks ku siltä sain sähköpostin, ni se puhu leikkauksen mahdollisuudesta.. Mä niin pelkään, et joku menee vikaan, eikä se tulekaan enää kuntoon. Tai vielä pahempaa.. En uskalla edes ajatella.. En halua ajatella sitä niin. En.

Trivium - Of All These Yesterdays

Jos yrittäisin kasata itseni. Palataan.

A

Stomach tied in knots

Sleeping with Sirens - Stomach tied in knots

Otsikko kertoo aika lailla kaiken. Semisti hermostuttaa, paniikki painaa päälle ja öäh. Kuvitusurakan loput kuvat on luonnosteltu ja niitä pitäis alkaa piirtää, mut ei siit oikein tuu mitään, kun vaan stressaan huomisia sokkotreffejä, jotka mulle on järjestetty ja päätäki särkee tähä kaiken päälle. Näyttäis et niinku mikään ei oo hyvin. Tai on. Ja sit taas kuitenkaa ei oo.

Could you check my pulse for me to see if I'm alive

Ääh. Joo. First things first. Jos mä nyt yrittäisin keskittyy toho kuvitustyöhön. Ja sit illal panikois sitä huomisen vaatetusta. Mä en vaan niinku tiedä, mitä mun pitäis pistää päälle. Tää on yks osasyy siihen miks mulla on osittainen paniikki  päällä. Helvetti sentää..

Joo, jos mä lopettaisin höpöttämisen tält erää ja päästän teidät töllistelemään kuvaa, jonka tuossa iltana eräänä nappasin, kun kokeilin vähän toisenlaista silmämeikkiä itselleni. Leikin siis vähän sinisen ja liilan luomivärin yhdistelmällä. Kuvasta sitä ei ihan heti välttämättä huomaa, mut kyllä niitä värejä siellä on c:

 

 

Jees, minä kuittaan tältä erää. Palataan.

 

A

 

They told me everything happens for a reason..

Taisin ihan semisti järkyttyä eilen illalla.. Kirjauduin siis Skypeen ja luulin sitten aloittavani keskustelun erään walesilaisen kaverini kanssa. Noh.. Tän kaverin kämppis vastas mulle. Ei siin mitää, mä oon sen kans jutellu aikasemminki. Mutta siis järkytykseni johtui siitä, että mä kysyin sit et missä tää mun kaveri on, ni tää sen kämppis vastas et joo se makaa sairaalas.. Hetkeks mun maailma vaan pysähty ja jäin vaan tuijottaa näyttöö. Sain sit kysyttyy et minkä takia. Tää mun kaveri, James, oli kaatunu skeittilaudalla jonku rappukaidejutun takia ja hajottanu seitsemän kylkiluuta, ilmeisesti myös selkärankaki siinä vaurioitunu ja se ei pysty käyttää sen vasenta jalkaa.. Lääkärin mukaan se tulee kyl kuntoon. Ihan ymmärrettävistä syistä mä vaan aloin itkee, koska tää James on mulle tosi tärkee.. Mä oon tosi huolissani siitä.. Enkä oo ainoo.. Tää Jamesin kämppiskin (Liam) on huolissaan siitä..
Argh, miksei se vaan osaa olla rauhalline? Miks pitää olla niin holtiton...? Sillä on lapsikin, for fuck's sake.. Toivon, että se oppi täst jotain.

Joo, jatkan kuvitustöitä. Välipanikointi taas hetkellisesti purettu tänne, voin jälleen hengittää.

Jatketaan.

A

Sleeping With Sirens - Roger Rabbit

Things I want to do before I die

Tällaiseen törmäsin jossain ja innostuin tästä. Oliskohan ollu niin, että ideana oli listata asioita, joita haluais elämässään tehdä ennen kuin kuolee. Tässä siis asioita, joita haluan tehdä ennen kuin kuolen:

 

 

 

 

 

Joo, onhan noi osa aika kliseisiä, mut ne on asioita, joita mä haluaisin et mulle tapahtuis ennenku mä poistun täst maailmast. Eikä tossa oo läheskään kaikki, mut nuo nyt ainakin.
Mulle saa ehdottaa postausaiheita, itse tunnun olevani niin huono keksimään ideoita näitä varten. Olisin kiitollinen.

Hämmentynyt graafikko kuittaa!

 

 

Kyrpäperseiden kokoontumisajot

Kyrpäperseillä tarkoitan siis kyniäni, jotka eivät helvetti vie suostu yhteistyöhön. Mun pitäis saada edistettyä tät kuvitusta, mut koska kynät on täysiä persläpejä, ni ei tästä tuu yhtään mitään. Plus oon jäljessä aikataulusta.. Mikäli haluaisin saada itteni takas aikatauluun, mun pitäis piirtää tänään kolme kuvaa. Ja tussata ne. Helvetti... Paineita asiaan lisää semmoinenkin seikka, että tän viikon lauantaina siskollani on ylioppilasjuhlat, jotka tietysti vaatii valmisteluja ja se sit taas tarkottaa sitä, että mulla ei oo niin paljoo aikaa piirtää. Vittujen helvetti sentään... Anteeksi tämä kielenkäyttö, mut mulla on ihan syystä pienet paineet... Öäöäöä..

Tää tais nyt olla tällanen paniikkipäivitys, katotaa keksinkö vaikka sit myöhemmin lisää (ja pien mahdollisuus olis kans, että se vois olla jopa vaikka jotain järkiperäistetympää kuin tämä).

Panikoitunut graafikko kuittaa

I don't want to set the world on fire

Huomenta!
Viikonloppu meni aikalailla sumussa.. Uskoakseni koko viikonlopun saldo unimäärän osilta kulminoituu hyvin pitkälle puoleentoista tuntiin.. Kyllä, olen väsynyt. Olen vieläkin. Nukahtaminen meni eilen puoleen viiteen ja kyllä, sekin ärsyttää, koska menin jo yhdentoista aikaan nukkumaan. Tai siis olin jo kymmeneltä sängyssä, mut sit en vaa saanu unta ja pyörin johonki neljää asti sängys ja sit vast alko väsyttää.. Ja herätyskello soi puol kasilt. Ei väsytä! No okei pikkusen, mut muuten mulla on yllättävänkin hyvä aamu ja siis oisko eka kerta pitkään aikaan kun mua ei vituta nousta ylös ajoissa.

Oon nyt jotenki tosi onnellinen ja iloinen. Hanna ilmoitti just äsken, että sillä oli eilen tosi onnistuneet treffit ja se on ihan sika onnellinen nyt sen takia, ja siis voin kuvitella :) Mäki olisin :3 Ja siis olenhan mä todella iloinen ja onnellinen sen puolesta :)

Robin Stjernberg - You

Tässä olen nyt vajaan tunnin verran kuunnellu musiikkia ja vaan fiilistelly tätä mun hyvää oloa. Siis normaalistihan mä en todellakaan lukeudu aamuihmisiin, mut nyt on tosi hyvä. Jotenki vaan hymyilyttää ihan koko ajan. Osittain Hannan, mutta osittain myös Toninkin takia. Puhuin sen kanssa puhelimessa reilut puoltoista tuntia puhelimessa enkä mä ihan rehellisesti sanoen edes huomannu ajan kulua. Sen kans on vaan niin helppo puhua. Yks syy, miks mä pidän siitä niin paljon.

(kuva: we♥it)

 

Musta tuntuu, että mulle on tulossa hyvä päivä. Ja mä pidän siitä ajatuksesta kiinni.

 

A

Fuck with this new beat!

Tervepä teille!

Tällaisen pitkähkön tauon jälkeen on taas hyvä sanoa, että voihan vittu. Työharjoittelu aiheuttaa mulle suurta päänvaivaa ja sellaset paineet, ettei paremmasta väliä. Piirrän siis sarjakuvaa lehteen, aiheena merenkulun turvallisuus ja siis.. Koko homma oikeesti on niin raskasta, että se saattaa hyvinkin lyhyellä aikavälillä aiheuttaa mulle sen, että mä alan inhoamaan mulle hyvin rakasta asiaa, joka on siis piirtäminen.. En haluais, että näin kävis. Mut mulla on oikeesti sellain pien paniikki päällä ja siis mä oon jatkuvan rasituksen alaisena niin paljon, että mun yöunetki kärsii tästä. Lähinnä siis unen laatu ja määrä.. Argh..

Sleeping With Sirens - Iris (cover)

Täl hetkel ainoota mielenrauhaa jollain asteel mulle tuo Hanna ja Toni. Ilman näit kahta mun pää ois varmaa poksahtanu jo monta kuukautta sitte. Ja sit yhtenä lisänä tähän on vielä musiikki, se kaikkein rakkain asia mulle täs maailmas. Viime aikoina oon löytäny aivan mieletöntä musiikkia, kiitos Hannan. Ahhohahoha, en ehkä kestäis.

Of Mice & Men - When you can't sleep at night

Ai niin! Kävin tänään pankissa, koska asiakastapaaminen ja sit sain lähtiessäni sieltä mukaani Leijona-paidan :) Voisin heittää tästä sitten kuvaa messiin havainnollistavaks materiaaliks, vaikka luulisin, että kaikki jollain tasolla tietää, miltä kyseinen vaatekappale näyttää.

                           (tuossa siis se paita)

Jees, en nyt sit tiiä et mitä täs viel keksis. Ylimääräsii pienii tilaustöit tipahtelee ihme raoist, tuon kuvitustyön lisäks mua on pyydetty suunnittelemaan tanssiryhmälle logo/tunnus (yliviivaa tarpeeton). Saa nähdä sitten, että mitenkä se luonnistuu.

Mutta, nyt tämän pikaisen uppimisen jälkeen voisin palata takas töiden pariin, niitä kun on ihan riittämiin.

Palaillaan!

A

My life is automatic

Hui hai!
Eilen olen siis Tonin luota kotiutunut. Ja tähän kärkeen voisin sanoa, että VR voi haistaa pitkän paskan. Koskaan ennen en oo junaa joutunu kahta tuntia odottamaan, jumalauta sentään.. Sain siis kyydin Lahteen, ja tarkoitus oli ehtiä vähän yli seitsemän lähtevään junaan. No, en ihan ehtinyt, vaan jouduin sitten odottamaan seuraavaa. Sen olis alunperin pitäny lähteä 20:02, mut loppujen lopuks se lähtiki sit 21:04 tai pikkusen sen jälkeen.. Että sellasta. Ihan en kotiin asti päässy, onneks mamman luota löytyi yöpaikka.

Meinas tulla pieni kriisiki, mut asia on nyt selvitetty ja I have been forgiven, joten ei asiasta enää sen enempää. Onpahan taas omasta ajattelemattomuudesta taas koitunut ongelmaa ja mielipahaa yhdelle jos toisellekin. Ehkä opin tästäkin jotain :) Hope so.

Ihan näin viitatakseni postauksen otsikkoon, olen löytänyt bändin nimeltä Amaranthe uudelleen. Mie sen joskus vuos sitte Spotifysta löysin mainoksen perusteella ja tykkäsin paljon. Nyt oon taas saanu kipinän kuunnella sitä uudelleen ja ei helvetti, että mä tykkään tästä taas niin paljon. Ja se uus biisi "The Nexus" on jotain täydellistä. Tiivistettynä se on mättöä maustettuna 'teknojutuilla' (minä oikeesti tiedä mikskä sitä pitäis sanoa) ja siis noi lauluosuudet toimii; löytyy naisääntä, puhdasta miesääntä ja sit se perus örinä (murrurr). Suoooosittelen kaikille :)

Päätä särkee taas siihe mallii et ois välil ihan hyvä saada untakin. Meh. Yliarvostettua. Eikä sitä oikeastaan särje, vaan sillee jännästi tuntuu jotain outoa paineentapaista. Tää on hyvin jännää ja mielenkiintoista.

Tässä kun tätä musiikkia Spotifysta samalla kuuntelee, ni nyt sit ihan tällai väli-infoks kerrottakoon, että taustalla soi Petri Nygårdin 3 asiaa (Toni olis musta taas ylpee.. :b), joka jos ihan totta puhutaan ei ole mikään pöllömpi biisi.

Ja sit taas ihan muihin aiheisiin. Mun pitäis väsätä kaverille EP:n kansikuva ja se on jääny pahasti vaiheeseen. Mun pitäis vääntää siihen ouroboros (niille, jotka eivät tiedä mikä se on, googlatkoon :D) ja yks syy miks se on jääny vaiheeseen on se, että aloin väsäämään sille hässäkälle suomuja ja mä en jaksa kattella niitä, koska mulla sumenee aika haipakkaa silmissä niitä kattellessa :D

Sisko läks leikkimään taas kyläluutaa. Lähti siis käymään kaverinsa luona. Koskahan se tulis himaa..? Musta tuntuu, että en hirveen kauan jaksa olla hereillä enää.. Kirjotanki ihan päin vittua :D Väsymyksen taso over 9000.

Voisin tähän lopuks vielä linkata yhden biisin, joka on soinu mulla tosi usein viime päivinä päässä, mut joka oikeesti pistää miettimään asioita.

Eleanoora Rosenholm - Suljetun osaston astronautti

Jees, mutta nyt toivotan teille hyvää yötä näin juuri saapuneen maaliskuun myötä :)

Hyvää yötä teille!
Toivottaa hyvin väsynyt A

It's Friday

Jees. Se olis taas perjantai. Jos vaikka viikon päästä ei ois niin ontto ja tyhjä olo. Pääsen taas näkee Tonin :)

Mun on oikeesti kerrottava, että se on ehkä ihanin mies, jonka mä oon ikinä tavannu! Mä en... Mä en vaan tiedä, et kuinka paljon tyhjempi mun elämä olis ilman sitä. Siis Toni on tuonu mun elämään niin paljon sisältöö.. Tai siis, että mä oon huomannu olevani paljon onnellisempi ja alkanu näkee itteeni vähä eri taval ku ennen. En oo enää niin kriittinen itseeni kohtaan, vaan saatan jopa ajatella, että mä olen jopa melko nätti. Toki joskus tulee edelleen niitä alemmuuden tuntemuksia, jolloin tuntuu siltä, etten oo hyvä missään, etten riitä, oo tarpeeks hyvä tai että mä oon tajuttoman ruma tai jotain. Mut Tonin myötä mä oon oikeesti kokenu tietynlaisen käänteen mun elämässäni. Oikeesti ehkä ihanin mies ikinä!

Jotenki jännästi tuntuu siltä, että mulla alkais olee suurempiakin tunteita Tonia kohtaan ku  pelkkää ihastusta.. Enkä mä kohta kestä enempää! Haluan niin kovasti kertoo sille, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Ihan varmasti poksahdan kohta tossa joku päivä ennen ens viikon torstaita! Oikeesti.. En tajuu näit fiiliksii.. Mä oon tuntenu sen miehen reilu kuukauden ja jo nyt mulla on tällasia tunteita sitä kohtaan. Tää on ihan outoo.. Eikä täs tekstis oo mitään järkee... Ehkä tää selittyy sit näil mun tunteilla..

Koskahan oisin oikeesti saanu viimeks kirjotettuu blogiin näin paljon nk. "tajunnanvirtaa".. En varmaan ikinä.. Örh.. Kai mun oli saatava nää mun ajatukset hetkeks ulos mun päästä. Oikeesti, välil tuntuu siltä et sydän purskahtais ulos mun rinnasta.. HALUUN SANOO SEN SILLE!! Muuten en ehkä kestä.. Gaaaaah! Voi hajotus!

Ehkä mä yritän nyt rauhottua ja sinnitellä ensi viikon. Hankalaa tulee olee. Voi voi voi voi...
Noh. Täytyy vaan kestää ja jaksaa. Ja yrittää nukkuu yöt yksin.. Se on oikeesti vaikeinta..
Jees.. Tätäkin perjantaita on vielä kymmenisen minuuttia jäljellä joten aion tuhlata sen katsomalla "Muuttohalutonta poikamiestä" :D
Jatkoja!

A

Songs in my head

Nyt on muutaman päivän ajan päässä soinut jokunenkin kappale jatkuvalla toistolla, joten ajattelin jakaa saman tuskan muidenkin kanssa.
Tässä ovat siis nämä kappaleet:

• Jontte Valosaari feat. Elastinen - Jos mä oisin sun mies
• Emma Salokoski Ensemble - Veden alla
• Deaf Havana - Smiles All Around
• Vesterinen yhtyeineen - Kukaan ei koskaan

Että tällasta täällä tänään. Kiitos Toni tuosta Jontte Valosaaren biisistä, ei onneks soi ku ihan vaan jatkuvasti päässä ♥

Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana

En nää pohjaan, en näe onko sen alla

Haukia tai haita

Jotka mut voi kerralla hotkaista

Mut sä näät pintaakin syvemmälle

Sä viet mukaan

Saat minut uskaltamaan sun kaa

Niin vaarallisesti

En oo koskaan mä sukeltanut

Veden pintaa keihään lailla

Halkoo hahmosi jäntevä

Sulava, valuva

Vahva, vakuuttava

Vaikuttava

Niin sä viet varmalla otteellasi

Aina vaan kauemmas rannan turvasta ja

Mua huimaa ja pelottaa mut

Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Sä saat mun salaisen voiman

Nyt heräämään

Enää en tahdo piiloon mä juosta

En aina takertua, päästän irti 

Nyt aion karata

Kuuletko kun veden alla 

Mä huudan ääneen sen kaiken

Ihanan, vapauttavan

Janottavan, kiperän

Pelottavan, uuden

Jos joskus unohdan sanoa "minä rakastan sinua", älä hetkeäkään epäile, ettenkö rakastaisi

♥

A

Ladies and gentlemen, let me introduce you; Prince Charles

Hei teille!
Olen siis tällainen melkolailla tavallinen nuori nainen Kouvolasta, joka rakastaa musiikkia, piirtämistä ja kirjoittamista. Ajoittain saatan olla täysin ad/hd, mutta yleensä olen aika rauhallinen. Uudessa seurassa olen ujo ja hiljainen, mutta sitten kun päästään tutumpaan seuraan, niin kyllä sen sitten kuulee. Nauruni on kuulemma kovaääninen ja sen erottaa kauaskin (sama kuulemma koskee myös normaalia puhettani, joka ajoittain saattaa olla normaalitasosta pari desibeliä kovemmalla). 

Päätin aloittaa uuden blogin, koskapa vanha oli jo ties kuinka vanha ja siellä oli itselle kamalaa luettavaa. Aloitan siis puhtaalta pöydältä. Ehkä teillekin myös sen parempi.

Olen siis vielä joitakin kuukausia 20-vuotias, heinäkuussa täytän 21. Opiskelen graafista suunnittelua Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa toista vuotta, ja vielä ennen vuodenvaihdetta olin McDonaldsilla töissä, mutta koulukiireiden vuoksi jouduin lopettamaan sen. Muuten elämässäni tuntuu kaikki kerrankin olevan hyvin. Tuntuu, että opiskelut sujuvat hyvin ja elämääni on astellut aivan uskomattoman ihana mies, josta pidän todella paljon :)

Olen tosi surkea kirjoittamaan näitä avaustekstejä, mutta toivottavasti tää ei nyt niin kamalaa kuraa ole. Ehkä tästä jonkunlaisen kuvan saa, dunno. Saatanpa vielä heittää jonkin kuvan itsestäni tähän, jotta sitten tiedätte, minkälainen ihminen tätä kirjoittelee :p

Jotenka tuossa olen siis minä. Pyrin kirjoittamaan ja päivittämään tätä mahdollisimman usein. Aina en kuitenkaan ehdi/muista/jaksa (yliviivaa tarpeeton), mutta yritän ainakin. Palataan!

A