Roads Untraveled

Linkin Park - Roads Untraveled

Weep not for roads untraveled
Weep not for paths left alone
Cause beyond every bend is a long blinding end
It's the worst kind of pain I've known  

Give up your heart left broken.
And let that mistake pass on
Cause the love that you lost wasn't worth what it cost
And in time you'll be glad it's gone

Weep not for roads untraveled
Weep not for sights unseen
May your love never end and if you need a friend,
There's a seat here alongside me

Shelter

Hylätyks ja torjutuks tuleminen on aina perseestä ja se sattuu joka kerta, melkolailla riippumatta tilanteesta. Vielä enemmän se sattuu, jos tulet torjutuksi/hylätyksi jonkun sulle tärkeän ihmisen toimesta. Toisaalta se myös tarkoittaa sitä, että se henkilö ei koskaan pitänyt sua yhtä suuressa arvossa kuin sä sitä, ja sen tajuaminen sattuu ihan vitusti ja tekee saatanan kipeää.
Mistä moinen aloitus? Toni kertoi minulle tänään, että hän on löytänyt naisen, jonka kanssa hän on ryhtynyt suhteeseen. Mun pää löi jo silloin tyhjää, ja se tekee sitä edelleen.. Miksi näin yllättäen? Mikä mä loppujen lopuks olin Tonille? Haluan vastauksia, enkä kuitenkaan halua.. I'd rather have a blissful oblivion than getting to know everything. Totuus vois sattua liikaa..
Mä en ymmärrä.. En ymmärrä.. Yhtäkkiä kaikelta katoaa merkitys, millään ei oo enää väliä. Ihan sama valmistunko koskaan vai jätänkö koulun kesken.. Mut vaan valtaa pohjaton lohduttomuus, koska mä olen ihan varma, että tästä alkaa mun syöksykierre, jonka aikana en löydä yhtään ketään, ja vajoan vain alaspäin kovalla vauhdilla.

Toni hylkäs mut just silloin, ku mä olisin eniten tarvinnu syliä, johon hautautua. Just silloin, ku mä olisin tarvinnut jonkun poistamaan tän yksinäisyyden mun sisältä. Ei sillä, en ole katkera. Oon vaan surullinen, että sen piti loppua näin.
Mä haluan vaan jonkun, johon luottaa.. Mä haluan vierelleni parhaan ystävän, jonka kanssa voin puhua kaikesta ja johon mä tosiaan voin oikeasti luottaa ja jota mä voin rakastaa kaikesta sydämestäni.. Ilmeisesti Toni ei ollut mulle se oikea.
Kyllä mä sille oikeasti toivon kaikkea hyvää ja toivotan sille onnea sen uuteen suhteeseen. Toivottavasti se nainen ymmärtää Tonia ja pitää siitä huolen..

Onko mun pakko luopua siitä..? Onko mun pakko päästää irti? Mitä, jos en halua! Mä tiedän, että mun pitää päästää se mies menemään, mut en tahdo! 
Haluan vaan johonkin turvaan tältä kaikelta. En halua, että muhun sattuu enää. Mä en tiedä, kuinka paljon mä vielä voin kestää pettymyksiä. 

I find shelter in this way/Under cover, hide away. Can you hear when I say/I have never felt this way.

Kaikki vaan tuntuu niin pahalta nyt. Jossain takaraivossani mä tiedän, et asiat kääntyy parhain päin. Ja niin Hannakin sanoo. Mä uskon Hannaa täs asias. Mä voin luottaa siihen naiseen niinku kallioon ♥

Mä toivon, et mä saan joskus mun elämän järjestykseen..
Rikkinäinen graafikko kuittaa

A

 

 

 

Promise

Hei hoi taas! 

Uusi vuosi ja näin (insert kliseinen latteus here). Olen astunut miekkailun ihmeelliseen maailmaan. Se on niin iso maailma, et siitä löytyy materiaali aivan hitosti ja herranjestas se vie mukanaan! Tähän liittyen ostin sitten ensimmäisen miekkani Rautaportti-nimisestä liikkeestä (tai siis sen verkkokaupasta), ja ei hitto miten petyin. Miekka itsessään oli tosi kaunis, ja siis harjoitusmiekkana käyttöesineeks tarkoitettu. Kuuluuko siis asiaan, että harjoitusmiekasta, jonka pitäisi kestää vuosia, irtoaa ensimmäisissä treeneissä ponsi (selvennyksenä siis, että ponsi on miekan kahvan se aivan alin osa) irti?! Katottiin parin kaverin kanssa siinä, että mitäs helvettiä tapahtuu. Nyt mua vaan vituttaa sen takia ihan suunnattomasti...

Toinen syy, miks mua on tänään vituttanut, on se, että mun kaveri(t) ei osaa arvostaa mun ystävyyttä! Vittu, mä soitan kysyäkseni, onko kaikki hyvin ja vastineeks siitä hyvästä mä saan paskaa niskaani. Kiitos vitusti tästäkin. Sit tää kaveri vielä käyttäytyy niin, ettei muilla saa olla huonoja päiviä tai et hän on ainoa, jonka elämässä saa olla draamaa ja kiemuroita, ja että hän saa purkaa ne kaikki toisiin ihmisiin (yleensä minuun). Mullakin on oikeus huonoihin päiviin saatana soikoon! Vituttaa.. Suututtaa ja tekis mieli vaa itkeä ja raivota.. En kuitenkaan sitä tee.

Tää postaus taitaa jäädä tältä erin lyhyeksi, mutta onpahan vuosi 2014 blogin osalta korkattu :) Eiköhän näitä vuodatuksia tulla näkemään täällä tänäkin vuonna.

Hämmentynyt, suuttunut ja vittuuntunut graafikko kuittaa,

A