Oon nykyään niin pihalla kaikesta mikä ympäröi mua, et mä en pysty suodattamaan sitä fyysisesti enkä edes henkisellä tasolla. Oon niin väsyny joka aamu, haluaisin vaan kaatuu takasin sängyn pohjalle ja nukkuu päivän ohi ja herätä sit siihe tunteeseen, et kaikki on ollu vaan pahaa unta. Ihan ku mun sisällä ois joku olento, joka käskis mun vaan pysähtyä ja päästää kaikki menemään. Ehkä mun pitäis..
The higher I get, the lower I sink/I can't drown my demons, they know how to swim - BMTH/Can you feel my heartVälillä vaan jään tuijottamaan tyhjää pitkäksikin aikaa ja kaikki vaan valuu ohi ihan huomaamatta.. Tuntuu ku kulkisin vaan jatkuvassa sumussa, enkä näe eteeni ku vaa sen tilan, missä itse olen. Tuntuu, etten pääse eteenpäin.. En enää ymmärrä mitään.
Minkä takia mulle on annettu tää ikuinen syksy? Miksi mulla on tää jatkuva sumu ja usva mun ympärillä? Ajatus ei kulje suuntaan eikä toiseen, enkä enää oikein osaa iloitakaan mistään. Kaikki tuntuu yhdentekevältä.. En haluais taas vaipuu siihen masennukseen, josta oon jo osittain päässy pois.. Tuntuu, et horjun vaarallisen lähellä sen kuilun reunaa, ja jos en pidä varaani, putoan taas siihen pimeyteen ja loputtomaan tyhjyyteen.. Ihan ku kävisin itseni kanssa jatkuvaa sotaa siitä saanko mä pitää pääni kasassa vai hajoaako se palasiks. Mä en jaksais enää sitä.. Osa musta haluais vaan luovuttaa ja hajota taas miljooniks pieniks palasiks ja osa ei haluais antaa periks sille synkkyydelle. Mä itse vaan en tiedä, mitä tehdä..
Auttakaa mua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti