Viime yö oli ehkä ahdistavin ikinä. Näin siis painajaisia. Näin myös unta eksästäni, ja päivä meni sitten jo siinä vituiksi. Painajainen oli taas seuraavanlainen: näin unta, että James oli kuollut ja mut oli kutsuttu sen hautajaisiin, jonne mä sitten menin Jamesin äidin ja sen kämppiksen Liamin kanssa. Koko sen unen ajan mua vaan puristi rintakehästä ja ahdisti aivan suunnattomasti ja muistan vaan, että koko unen ajan siinä unessa mä itkin koko ajan ja koko ajan mun päässä pyöri vaan ajatus siitä, että James on poissa, eikä se tuu enää koskaan takaisin. Ja siis voitte vaan kuvitella sitä helpotuksen määrää, jonka mä tunsin herätessäni, ku tajusin viimein, että James on edelleen elossa ja olemassa. Ja siis.. Jos James joutuu sinne leikkaukseen, ni siltä kuulemma vaan avataan rintalasta, että sen kylkiluut saadaan liimattua kokoon.
I've been thinking this could be the end of me. Who is this person in the mirror I see? I have come so far, thought I was so strong. The truth is I've just fed myself a lie for too long and the only one to blame is me- Memphis May Fire - Vices
Tällä hetkellä vaan vituttaa yleisesti kaikki ja olo on niin kolmas pyörä ku vaan voi olla.. Siskoni "mies" tuli Oulusta käymään ja nyt oon vaan vähä tällain tunkeilijan tapanen sivuhemmo.. Ei vituta. Onneks.
Jees, mä kuittaan tältä erää. Palataan.
A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti