Hei taas ja pahoitteluni postaustauosta. Niin paljon on tapahtunu taas, etten itsekään meinaa pysyä perässä. Tosiaan, olen nyt Hämeenlinnassa erään kaverin luona ja tää on yhtä sokkeloa tää mesta :D En oo koskaan ollu yhtä hämilläni johonkin kaupunkiin mennessäni, joten tää on todellakin poikkeus. Reissuni päätöspäivämäärää (onko se edes sana) en tiedä vielä, mutta sen tiedän, että kipeäks mun ei ainakaan pitäny tulla. Kurkku on armottoman kipee, ja kuumetta on jonki verran (ei sitä oikeestaan voi nimittää edes kuumeeks, ku lämpöä on vähän yli 37 astetta) ja joka helvetin paikkaan koskee.
Tää postaus saattaa jäädä nyt vähän lyhyeksi, koska selkä kuolee huonossa asennossa, eikä ajatus kulje rään määrän vuoksi yhtään mihinkään.
Palataan!
A
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
lauantai 13. heinäkuuta 2013
From Death to Destiny
Asking Alexandria - Someone, Somewhere
Hei taas.
Nyt vituttaa. Ja urakalla. Lisää töitä liittyen tuohon mun jo päättyneeseen kuvitusprojektiin. Ei siinä, että mun piti laittaa kaikki tekstit paikoilleen. Nyt mun pitäis kääntää vielä ne kaikki englanniks. Mä en enää yksinkertaisesti jaksa. Tää on venynyt jo ihan liian pitkälle. Mun pää ei ehkä kestä enää. En vittu vaan jaksa.. Mun olis pitäny olla jo valmis tän kans tyylii 10 päivää sitten. Olenko? No en vittu näköjään. Tää alkaa jo pikkuhiljaa syödä naista.. Mun olis parempi saada täst jotain lisäkorvausta saatana. Muuten en ala yhtään mitään. Mä en tosiaankaan vaan enää jaksa.
Asking Alexandria - Dear Insanity
Toisaalta tilannetta helpottaa vähäsen tieto siitä, että olen menossa ensi viikon sunnuntaina Hämeenlinnaan Jonin luokse. Pikkuisen jännittää, et miten se menee. Pelkään kuollakseni tuottavani pettymyksen sille miehelle.. Pelkään sitä niin paljon. Toivottavasti se menee hyvin..
Olin eilen viettämässä hyvän ystäväni Sallan synttäreitä Kouvolassa. In real life ne synttärit oli jo toissapäivänä, mutta eilen käytiin juhlistamassa niitä. Paikalla oli myös Sallan poikaystävä Mikko. Oli kyl niin hauskaa, vaikka kyl huomas et ei enää olla niin nuoria, ku ei kovin myöhää jaksanu olla :D Ja huomasin senki, etten enää noissa yökerhoissa jaksa heilua, tunsin olevani niin väärässä paikassa kun yhteen sellaiseen eksyttiin. Rytmi-Katti pelastaa (köh..mainostusta..köh)onneksi aina.
Tässä siis suurimmat ja enimmät vuodatukseni, maanantaina menen siis tekemään viel viimeiset korjaukset ja käännökset. Fuck this shit oikeesti.
Jees. Minä kuittaan. Palataan!
A
Hei taas.
Nyt vituttaa. Ja urakalla. Lisää töitä liittyen tuohon mun jo päättyneeseen kuvitusprojektiin. Ei siinä, että mun piti laittaa kaikki tekstit paikoilleen. Nyt mun pitäis kääntää vielä ne kaikki englanniks. Mä en enää yksinkertaisesti jaksa. Tää on venynyt jo ihan liian pitkälle. Mun pää ei ehkä kestä enää. En vittu vaan jaksa.. Mun olis pitäny olla jo valmis tän kans tyylii 10 päivää sitten. Olenko? No en vittu näköjään. Tää alkaa jo pikkuhiljaa syödä naista.. Mun olis parempi saada täst jotain lisäkorvausta saatana. Muuten en ala yhtään mitään. Mä en tosiaankaan vaan enää jaksa.
Asking Alexandria - Dear Insanity
Toisaalta tilannetta helpottaa vähäsen tieto siitä, että olen menossa ensi viikon sunnuntaina Hämeenlinnaan Jonin luokse. Pikkuisen jännittää, et miten se menee. Pelkään kuollakseni tuottavani pettymyksen sille miehelle.. Pelkään sitä niin paljon. Toivottavasti se menee hyvin..
Olin eilen viettämässä hyvän ystäväni Sallan synttäreitä Kouvolassa. In real life ne synttärit oli jo toissapäivänä, mutta eilen käytiin juhlistamassa niitä. Paikalla oli myös Sallan poikaystävä Mikko. Oli kyl niin hauskaa, vaikka kyl huomas et ei enää olla niin nuoria, ku ei kovin myöhää jaksanu olla :D Ja huomasin senki, etten enää noissa yökerhoissa jaksa heilua, tunsin olevani niin väärässä paikassa kun yhteen sellaiseen eksyttiin. Rytmi-Katti pelastaa (köh..mainostusta..köh)onneksi aina.
Tässä siis suurimmat ja enimmät vuodatukseni, maanantaina menen siis tekemään viel viimeiset korjaukset ja käännökset. Fuck this shit oikeesti.
Jees. Minä kuittaan. Palataan!
A
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
It's done, it's finished!
VIHDOINKIN se on valmis! Huhtikuusta asti jatkunut kuvitusprojektini on vihdoin saatettu päätökseensä. Viimeinen kuva on nyt väritetty ja kokonaisuus kasattu valmiiseen ja viimeiseen muotoonsa. Olo on ihanan helpottunut, kun tieto pikkuhiljaa häämöttävästä lomasta valtaa mielen. Ja ensimmäinen palkkakin tästä tulee ensi maanantaina. Yhtään en tiedä paljonko sieltä tulee, mut toivottavasti nyt kuitenkin jotain. Muutama huntti edes? Jooko? Pliis?
Tuossa siis sarjakuvan päättävä kuva. Päähenkilö on kuollut ja muuttunut enkeliksi. Kuvat on kaikki väritetty Photoshopilla, niin myös tämä. Ranteet saattaa vammata itselläni seuraavat kaks päivää (ellei enemmänkin). Jotenkin tuntuu siltä, että heivaan kaikki tuohon projektiin liittyvän materiaalin johonin kaapin perälle ja pistän ovet visusti säppiin, ettei yksikään päivänvalon hiukkanenkaan pääse niihin käsiksi. Argh. Oon niin täynnä tota. Saas nähdä haluanko ihan vähään aikaan piirtää yhtään mitään... Nyt kun pääsis vielä koululta himaankin.. Olen siis ollut koululla tekemässä näitä, kotona itsellä kun ei ole tarvittavia ohjelmia. On täytynyt siis tulla koululle tekemään töitä.
Mutta joo. Seuraava postaus voisi käsitellä jotain AIVAN TÄYSIN muuta. Saa tosin nähdä, mitä päässä sillä hetkellä liikkuu. Voi olla, että tulee jopa melkein ihan asiapostauskin, voi olla että pääni suoltaa täyttä liibalaabaa, schaissea, bullshittiä, ihan mitä tahansa vaan. Varautukaa siis henkisesti siihen (jos tätä nyt joku lukee).
Postausehdotuksia saa laittaa tulemaan (kommenttiboksi on sitä varten olemassa tuolla alhaalla), pyrin toteuttamaan ne parhaan mahdollisen jaksamiseni mukaan ja mikäli omat resurssit/puitteet siihen riittää. Muutoin tulen päivittämään tänne kaikkea, mitä tämä omituinen pääni pitää sisällään.
Tämä oli tässä, minä kuittaan jälleen kerran. Palataan!
A
 |
| Sarjakuvan viimeinen kuva valmiina. |
Mutta joo. Seuraava postaus voisi käsitellä jotain AIVAN TÄYSIN muuta. Saa tosin nähdä, mitä päässä sillä hetkellä liikkuu. Voi olla, että tulee jopa melkein ihan asiapostauskin, voi olla että pääni suoltaa täyttä liibalaabaa, schaissea, bullshittiä, ihan mitä tahansa vaan. Varautukaa siis henkisesti siihen (jos tätä nyt joku lukee).
Postausehdotuksia saa laittaa tulemaan (kommenttiboksi on sitä varten olemassa tuolla alhaalla), pyrin toteuttamaan ne parhaan mahdollisen jaksamiseni mukaan ja mikäli omat resurssit/puitteet siihen riittää. Muutoin tulen päivittämään tänne kaikkea, mitä tämä omituinen pääni pitää sisällään.
Tämä oli tässä, minä kuittaan jälleen kerran. Palataan!
A
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Letter to Dana
Sonata Arctica - Letter to Dana
"Hei sinä,
niin.. Juuri sinä. Haluaisin, että tiedät erään asian. Ja se asia on se, että minä pidän sinusta aivan liikaa. Aivan liikaa menettääkseni sinut. En kestäisi sitä. En nyt, kun minulla on pieni aavistus siitä, mitä minulla jonain päivänä voisi olla omanani. Jotain mistä pitää kiinni, eikä päästää ikinä irti. Olet tuonut elämälleni taas merkityksen, jotain jonka vuoksi pitäisi kiinni tästä elämästä edes vähän tiukemmin. Olet tuonut minussa esiin puolia, jotka luulin jo kauan kadonneiksi. Olen siitä iloinen, mutta samalla peloissani. Aivan järjettömän peloissani. Uskallanko antautua niille tunteille, jotka kytevät sisälläni ja vain odottavat hetkeä, jolloin pienikin kipinä voisi roihauttaa ne ilmiliekkeihin? Uskallanko luottaa sydämeni ja sieluni käsiisi ja luottaa siihen, että pidät ne kasassa, etkä hajota niitä pirstaleiksi? Uskallanko luottaa itseäni käsiisi ilman sitä pelkoa, että minä ihmisenä menisin rikki, säpäleiksi? Jokin osa minussa uskoo, ettet ikinä tekisi niin, mutta minut on rikottu ja revitty kappaleiksi niin monta kertaa, että minun on oltava aivan varma ennen kuin pystyn antautumaan tunteitteni vietäväksi. Osa minusta taas haluaisi unohtaa kaiken vanhan ja vain heittäytyä kaiken tämän riepoteltavaksi ja tuntea sen synnyttämän huuman.
Kyllä, näitä tunteita sinä herätät minussa ja haluaisin sinun tietävän sen. En pystynyt ilmaisemaan itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, ja toivoisin, että tämä kaikki vastaisi kysymykseesi hieman paremmin.
Silti kaikesta jo sanomastani huolimatta olet hyvin tärkeä ja rakas minulle, enkä haluaisi luopua sinusta tai menettää sinua. Olet aina ajatuksissani ja sydämessäni.
Rakkaudella,
minä"
Tosiaan olen pahoillani, ettei tästä nyt tullutkaan kuvapostaus. Olen vaan nyt niin törkeän laiska, etten jaksa ladata niitä yli kuuttakymmentä kuvaa tänne (oikeasti niitä on lähemmäs 70). Teen sen sitten, kun tuntuu enemmän siltä. Ehkä sitten, kun saan projektin lopullisesti päätökseensä.
Tuo kirje, jonka kirjoitin ylle, on omistettu eräälle miehelle, johon olen tasa kuukausi sitten tutustunut. Sonatan biisillä ei sinänsä muuta tekemistä asian kanssa ole, kuin että siinä puhutaan kirjeestä. Tuo kirje kuvaa tunteitani aika kirjaimellisesti tuota miestä kohtaan. Olen erittäin kiinnostunut kyseisestä tyypistä, mutta aiempien kokemuksieni vuoksi pelkään heittäytyä koko sydämelläni tähän. Tietysti olisi vielä tosi aikaistakin moiselle, mutta muutoin tunnen moisia tuntemuksia häntä kohtaan.
Pidemmittä puheitta voisin ehkä päättää tämän postauksen tähän, koska pääasia tuli käsiteltyä :p Ehkä sitten seuraavalla kerralla enemmän kuvia. Tai jotain muuta. Who knows.
Minä kuittaan. Palataan!
A
"Hei sinä,
niin.. Juuri sinä. Haluaisin, että tiedät erään asian. Ja se asia on se, että minä pidän sinusta aivan liikaa. Aivan liikaa menettääkseni sinut. En kestäisi sitä. En nyt, kun minulla on pieni aavistus siitä, mitä minulla jonain päivänä voisi olla omanani. Jotain mistä pitää kiinni, eikä päästää ikinä irti. Olet tuonut elämälleni taas merkityksen, jotain jonka vuoksi pitäisi kiinni tästä elämästä edes vähän tiukemmin. Olet tuonut minussa esiin puolia, jotka luulin jo kauan kadonneiksi. Olen siitä iloinen, mutta samalla peloissani. Aivan järjettömän peloissani. Uskallanko antautua niille tunteille, jotka kytevät sisälläni ja vain odottavat hetkeä, jolloin pienikin kipinä voisi roihauttaa ne ilmiliekkeihin? Uskallanko luottaa sydämeni ja sieluni käsiisi ja luottaa siihen, että pidät ne kasassa, etkä hajota niitä pirstaleiksi? Uskallanko luottaa itseäni käsiisi ilman sitä pelkoa, että minä ihmisenä menisin rikki, säpäleiksi? Jokin osa minussa uskoo, ettet ikinä tekisi niin, mutta minut on rikottu ja revitty kappaleiksi niin monta kertaa, että minun on oltava aivan varma ennen kuin pystyn antautumaan tunteitteni vietäväksi. Osa minusta taas haluaisi unohtaa kaiken vanhan ja vain heittäytyä kaiken tämän riepoteltavaksi ja tuntea sen synnyttämän huuman.
Kyllä, näitä tunteita sinä herätät minussa ja haluaisin sinun tietävän sen. En pystynyt ilmaisemaan itseäni tarpeeksi hyvin aiemmin, ja toivoisin, että tämä kaikki vastaisi kysymykseesi hieman paremmin.
Silti kaikesta jo sanomastani huolimatta olet hyvin tärkeä ja rakas minulle, enkä haluaisi luopua sinusta tai menettää sinua. Olet aina ajatuksissani ja sydämessäni.
Rakkaudella,
minä"
Tosiaan olen pahoillani, ettei tästä nyt tullutkaan kuvapostaus. Olen vaan nyt niin törkeän laiska, etten jaksa ladata niitä yli kuuttakymmentä kuvaa tänne (oikeasti niitä on lähemmäs 70). Teen sen sitten, kun tuntuu enemmän siltä. Ehkä sitten, kun saan projektin lopullisesti päätökseensä.
Tuo kirje, jonka kirjoitin ylle, on omistettu eräälle miehelle, johon olen tasa kuukausi sitten tutustunut. Sonatan biisillä ei sinänsä muuta tekemistä asian kanssa ole, kuin että siinä puhutaan kirjeestä. Tuo kirje kuvaa tunteitani aika kirjaimellisesti tuota miestä kohtaan. Olen erittäin kiinnostunut kyseisestä tyypistä, mutta aiempien kokemuksieni vuoksi pelkään heittäytyä koko sydämelläni tähän. Tietysti olisi vielä tosi aikaistakin moiselle, mutta muutoin tunnen moisia tuntemuksia häntä kohtaan.
Pidemmittä puheitta voisin ehkä päättää tämän postauksen tähän, koska pääasia tuli käsiteltyä :p Ehkä sitten seuraavalla kerralla enemmän kuvia. Tai jotain muuta. Who knows.
Minä kuittaan. Palataan!
A
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Homecoming
Jumalauta! Kuvitusprojekti on vihdoin ohi! Mun ei enää tarvitse piirtää sitä! Oon niin helpottunut. Olisko se mitä, jos uppisin ne kuvat tänne? Tuun luultavasti julkaisemaan vain mustavalkoversiot niistä, sillä osaa mulla ei itsellä edes ole väritettynä.
Oli niin hieno tunne saada se viimeinenkin kuva tussattua. Kädet täris ja itku meinas tulla, niin helpottunut olin. Seuraavasta postauksesta tulee luultavasti kuvapostaus kuvituskuvien merkeissä. Nyt olen aivan liian väsynyt kirjoittamaan yhtään enempää. Viihdyttäkää itseänne sen sijaan Thomas Bergersenin musiikilla. Varsinkin tuo kyseinen kappale on niin loistava.
Anyhow, minä kuittaan. Palataan!
A
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Like a fuckin' supernova
Hei taas! Ja pahoitteluni siitä, etten ole hetkeen kirjoittanut. Työt vetelee viimeisiään ja aikataulut kaatuu niskaan. Taas. Tosiaan kolmea viimeistä osaa tästä projektista siis viedään ja olen aivan helvetin onnellinen, että saan tän vihdoin ja viimein pois alta. Jesus Cristo! Tää on ollu niin uuvuttava projekti.. Niin aikaavievä ja henkisesti kuluttava, ettei mitään rajaa.. Oon vaan ollu todella väsynyt viime aikoina. Onneks on ihmisiä, jotka tekee mun elämästä aina hetkittäin parempaa.
Nyt pyydän anteeksi, ettei tule pidempää postausta (eikä edes kuvia), koska olen niin jumalattoman väsynyt eikä ajatus kulje.
Palataan taas.
A
Nyt pyydän anteeksi, ettei tule pidempää postausta (eikä edes kuvia), koska olen niin jumalattoman väsynyt eikä ajatus kulje.
Palataan taas.
A
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)